Esimerkki webinaari 2

Luotolla myyvä yritys saa rakentaa oman luottopolitiikkansa lähtökohtaisesti itse. Tällöin se arvioi, missä tilanteessa se voi myydä luotolla ja millaisen luottotappioriskin se pystyy hyväksymään. Laissa ei ole suoria säännöksiä siitä, miten ostajana (luotonhakijana) olevia eri yhtiömuotoja tulisi keskenään kohdella.
Jokaisen luotonmyöntäjän ja muun luottotiedon käyttäjän tulee rakentaa omat toimintatapansa siten, että luottotietojen käsittely täyttää luottotietojen käsittelylle säädetyt velvoitteet. Näistä on säädetty muun muassa luottotietolain 2. luvussa, joka asettaa muun muassa velvollisuuden toimia huolellisesti ja noudattaa hyvää luottotietotapaa. Viimeksi mainittuun kuuluu esimerkiksi, että luotonhakijalla on oikeus tulla arvioiduksi oikeiden ja asianmukaisten tietojen perusteella. Luottotiedot saa hankkia vain luotettavista lähteistä ja niiden on oltava tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan henkilön tai yrityksen maksukykyä, maksuhalukkuutta tai kykyä vastata sitoumuksistaan. Asianmukaista ei ole siten, että luottotietona käytetään esimerkiksi luotonhakijaa koskevia huhupuheita. Lähtökohtana on, että luottotietoina käytettäviä henkilötietoja ei voi hankkia mistä vain. Toisin sanoen ne on hankittava henkilöltä tai yritykseltä itseltään, luottotietorekisteristä tai laissa tarkoitetuista viranomaisten rekistereistä. Myös käsittelyn tietoturva- ja tietosuojanäkökulmat on otettava huomioon.

Laki asettaa luottotietojen käsittelylle myös tiettyjä läpinäkyvyysvaatimuksia. Luotonmyöntäjällä, joka hankkii luottotietorekisteristä henkilöluottotietoja käytettäviksi luottoa myönnettäessä tai esimerkiksi huoneenvuokrasopimuksen tekemistä varten, on huolehdittava muun muassa siitä, että luonnollinen henkilö voi saada ennakolta tiedon henkilöluottotietojensa käytöstä. Lisäksi hänelle on kerrottava, mistä luottotietorekisteristä tiedot hankitaan. Luottotietorekisteristä henkilöluottotietoja hankkineen, joka hylkää luottohakemuksen esimerkiksi maksuhäiriötiedon perusteella, on välittömästi päätöksen jälkeen ilmoitettava luonnolliselle henkilölle tällaisesta luottotiedon käytöstä ja siitä, mistä luottotietorekisteristä tiedot ovat peräisin.

Vaikka luottopäätöksen tekee luottomyöntäjä eli myyjäyritys itse, eivät päätöksen perusteet saa olla syrjiviä. Näin ollen esimerkiksi yksityishenkilölle luotolla myymisen esteenä ei voi olla hänen etninen taustansa, seksuaalinen suuntautumisensa, vammaisuutensa tai muu vastaava seikka. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on korostanut, että vaikka vuokranantaja voikin lähtökohtaisesti päättää, kenelle asunnon vuokraa, ei päätös asunnon vuokraamattomuudesta voi perustua vaikkapa siihen, että hakija on romani.

Myös ostettavan palvelun tai irtaimen laatu voi käytännössä rajoittaa elinkeinonharjoittajan luottopolitiikkaa. Näin on esimerkiksi tiettyjen välttämättömyyspalvelujen, kuten sähkön, kohdalla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut päätöksessään, että kohtuullista ei ollut, että mikä tahansa luottotietomerkintä johti automaattisesti vakuuden vaatimiseen ennen sähköntoimituksen aloittamista. Käytännnössä maksukykyä olisi tullut arvioida tarkemmin tapauskohtaisesti (KKV/661/14.08.01.05/2016). Vastaavasti sähkömarkkinalaki rajoittaa esimerkiksi mahdollisuutta vaatia kuluttajalta ennakkomaksua.

Jos asiakas maksaa ostamansa palvelun tai irtaimen myyjälle jo ennen sen luovuttamista käteisellä tai sellaisella korttimaksulla, jossa asiakkaalle ei myydä ostosta luotolla, ei luottotietojen tarkistaminen ole tässä kohtaa tarpeen. Myyjälle ei tällöin muodostu luottosuhdetta ostajan kanssa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta on laitettu Suomessa laintasoisesti voimaan samassa yhteydessä kuin perintälakia muutettiin 2013. Tällöin säädettiin laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista sekä muutettiin tiettyjä siihen liittyviä lakeja.

Yritys voi oman hinnoittelumallinsa mukaisesti päättää, sisällyttääkö luottotietojen tarkistamisesta aiheutuvat kulut esimerkiksi palvelun avausmaksuun tai muuten sen hintaan.

Muistutuksia tulee olla lähetettynä vähintään yksi kappale ja sen tulee olla erääntynyt ennen perintään siirtoa.

Muistutuksille ei ole määrämuotoa ja sen ei tarvitse olla kirjallinen, mutta loppuasiakkaalle tulee tulla selväksi, että kyse on nimenomaan muistutuksesta jollekin tietylle laskulle. Vaikka esim. puhelimitse tehty muistutus on pätevä, on sen todentaminen jälkikäteen hankalaa, joten siksi suosittelemme vain kirjallista muistutusta.

Jos yritysvelalliselle halutaan lähettää julkisuusuhkainen maksuvaatimus eli tratta, tulee sitä ennen olla lähetetty maksumuistutus, jossa on asetettu vähintään 10 päivän määräaika saatavan maksamiselle tai saatavaa koskevien huomautusten esittämiselle, ja määräajan olla päättynyt.

Ropo 24:ssä on ohjeet Ropon luottopäätöspalveluiden käyttöön ja luottotietojen tulkintaan. Palvelusta löytyy myös kattavat ohjeet mm. erilaisten Ropo 24 -raporttien käyttöön. Ohjeet löytyvät palvelun oikeasta yläkulmasta kysymysmerkki-ikonin takaa.

Voit myös aina olla yhteydessä Ropon palveluneuvontaan – autamme sinua mielellämme.